Koulupaikan löytäminen tuotti hankaluuksia. Kuntakokous päätti syyskuussa
1899, ettei kansakoulua voida näin huonona aikana ryhtyä rakentamaan.
Joulukuussa samana vuonna oli ääni jo muuttunut: oli huomattu, ettei kunnassa
ollut yhtään varsinaista koulurakennusta ja päätettiin "hätäaputyönä"
rakentaa koulu kirkonkylälle Saksanpeltoon (= nykyinen terveyskeskus). Ehtona
oli, että valtio myöntäisi 5000 mk lahjoituksena ja 7000 mk lainaa. Koulun
kustannusarvio oli n. 15000 mk, joten ehdot olivat varsin kovat eikä niihin
suostuttukaan.
Alkuvuodesta 1900 valittiin kirkonkylän kansakoulun rakennusjohto (Juho Nyman,
Wilho Aho, Kalle Maliniemi ja Juho Aho), jonka tehtävänä oli myös varojen
hankkiminen koulun rakentamiseen. Kesällä 1900 kuntakokous päätti ostaa
kauppias Eemil Pohlmannilta kauppakartanon kansakoulutaloksi. Tämä
kauppakartano sijaitsi nykyisellä Osuuskaupan tontilla. Tarkoitus oli aloittaa
koulunkäynti jo samana syksynä. Mutta kuvernööri ja koulutarkastaja pitivät
rakennusta kouluksi sopimattomana.
Tammikuussa 1901 kuntakokous päätti velvoittaa tilojen omistajat tuomaan
kansakoulun rakentamisessa tarvittavan puutavaran. Osa tilallisista kieltäytyi,
mutta rakennustöihin päästiin käsiksi. Ja tulostakin syntyi: kirkonkylän
kansakoulu aloitti ensimmäisen lukuvuotensa 25.8.1902 uudessa rakennuksessa,
joka nykyään on osa terveyskeskusta. Sitä ennen koulun johtokunnan, johon
kuuluivat Adiel Aho (pj), E. Pohlman, Juho Nyman, Taneli Kiljala ja Matti
Laitila, oli hankittava opettaja. Se ei ollutkaan helppoa, sillä pätevää
opettajaa ei tahtonut löytyä. Elokuussa 1902 opettajaksi valittiin Antti
Hyytinen ja tyttöjen käsitöiden ohjaajaksi Maria Hyytinen. Kun oppilaitakin
oli tulossa 62, oli kaikki valmista koulun aloittamiseen.
Syksyllä kuntakokous päätti, että oppikirjat annetaan
"vaivaishoitolaisille" ja aivan köyhille ilmaiseksi, muille
"vuokralle" ja siitä peritään vuokraa 10% kirjan hinnasta. Näin
kuopat opintieltä tasoittuivat vähitellen. Pätevistä opettajista oli jatkuva
pula, sillä kunnan määräämä opettajan palkka oli niin pieni, ettei
seminaari läpikäyneitä ilmaantunut hakijoiksi. Vuonna 1911 tarkastajan tekemän
huomautuksen "opettajan palkan pienuudesta" jälkeen Reisjärven kunta
hieman nosti kansakoulun opettajan palkkaa. Syksyllä 1915 kirkonkylän koulun
oppilasmäärä oli noussut jo sellaiseksi, että oli perustettava toisen
opettajan virka.
Koulun alkamisajankohta oli yleensä johtokunnan päätettävissä ja se
vaihtelikin miltei vuosittain. Joskus aloitettiin elokuussa, joskus alku vierähti
lokakuulle. Osittain tähän vaikuttivat ympäristön maataloustyöt, osittain
se, milloin ns. pienten koulu lopetettiin. Tämä pienten koulu, jota pidettiin
aina syksyisin ennen varsinaisen koulun alkua, oli tarkoitettu eräänlaiseksi
pehmeäksi laskuksi tai esikouluksi, sillä siitä pystyi jatkamaan varsinaiseen
kouluun. Jos taas ei ollut saavuttanut riittävää ikää, saattoi jäädä
odottelemaan seuraavaa vuotta.
Kirkonkylän kansakoulu rakennettiin yksiopettajaiseksi. Alussa tämä näyttikin
riittävän, mutta vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki lisäsi heti oppilasmäärää,
sillä syyslukukaudella 1921 alaosastolle (I ja II luokka) oli tulossa 56 ja yläosastolle
(III ja IV luokat) 49 toinen toistaan innokkaampaa oppilasta. Kaikkia halukkaita
ei tilanpuutteen vuoksi voitu edes ottaa, mikä osoittaa, kuten kirkonkylän
pitkäaikainen opettaja Matti Kiljala vuoden 1921 vuosikertomuksessa kirjoittaa,
että "paikkakuntalaiset ovat jo paremmin ruvenneet käsittämään koulun
merkityksen ja ovat tulleet huomaamaan, ettei oppi ojaan kaada, tieto tieltä
syrjähytä".
Vuosina 1922-23 tehtiinkin kouluun lisätilaa, ns. vinkkeliosa, jossa oli yksi
luokkahuone ja naisopettajan asuntohuoneet. Keväällä 1923 oli kirkonkylän
kansakoulussa 100 oppilasta, mutta syksyllä enää 69. Tämä johtui siitä,
että Leppälahden kansakoulu oli aloittanut heti neliosastoisena. Vähitellen
oppilasmäärä kasvoi ja kirkonkylällä tarvittiin uutta tilavampaa
koulurakennusta. Se valmistuikin 1938 nykyiselle paikalle ja on siitä lähtien
toiminut ala-asteena aina vuoteen 1990, jolloin siitä tuli Reisjärven lukio
ala-asteen siirtyessä vasta valmistuneeseen Niemenkartanoon.