Vuonna 1921 voimaan tullut oppivelvollisuuslaki kiirehti kansakoulujen
perustamista. Kesällä 1923 kunnanvaltuusto valitsi Leppälahden koulupiirin
johtokunnan, johon tulivat Albert Närhi, Otto Liikanen, Ilmari Sorola, Eerit Kähkönen,
Matti Kantola ja Iida Kumpumäki. Johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa
1.7.1923 puheenjohtajaksi valittiin Otto Liikanen. Päämääräksi asetettiin
koulutyön aloittaminen jo samana syksynä.
Elokuussa 1923 Naimi Siikaniva valittiin Leppälahden kansakoulun ensimmäiseksi
opettajaksi. Kouluja ei 1920-luvulla ehditty rakentaa riittävän nopeasti, ja
sen vuoksi opetusolot olivat usein sangen ankeat. Leppälahdenkin koulu aloitti
toimintansa syksyllä 1923 kirkonkylän kansakoulun käsityöluokassa. Sieltä
siirryttiin kuukauden kuluttua sahanomistaja Tuomas Tiippanalta ostettuun
Keinola-nimiseen taloon.
Rakennuksessa oli 8 x 6 metrin kokoinen tupa kunnostettu luokaksi, ja siihen
ahtautuivat 57 oppilasta ja opettaja. Eteinen toimi veisto- ja voimistelusalina.
Kun sinne sulloutui kuutisenkymmentä oppilasta, oli hengitysliike ainoa liike,
jonka siellä voi suorittaa, kuten koulun historiikin laatinut Veikko Lilja
toteaa. Sitkeitten ponnistelujen jälkeen saatiin aikaan päätös uuden koulun
rakentamisesta. Johtokunta ehdotti v. 1936 rakennettavaksi kolmiopettajaista
koulua, mutta kunta päätti rakentaa kaksiopettajaisen koulun, joka valmistui
v. 1938.
Vuodesta 1926 vuoteen 1946 Tyyra Sorola vastasi koulun opetuksesta. Vuonna 1938
hänelle valittiin aisapariksi Mirjam Ruisla, joka olikin koulun opettajana aina
eläkkeelle jäämiseensä saakka (1974). Oppilasmäärä olisi koulussa
edellyttänyt kolmannen opettajan viran perustamista jo 1930-luvulla. Johtokunta
esittikin, mutta vasta v. 1955 asia sai kunnanvaltuuston siunauksen. Siitä lähtien
syksyyn 1995 koulu on ollut kolmiopettajainen, jolloin se muuttui
kaksiopettajaiseksi. Oppilasmäärä on noin kaksikymmentä.